En muista, mistä ajatus Pielisen kiertämisestä alun perin tuli, mutta nyt reissu on tarkoitus toteuttaa kesälomalla. Reissun pystyisi tekemään valtaosin pohjoiskarjalaisia hiekkateitä pitkin vaihtelevissa maastoissa. Katselen Googlen mapsista matkaa ja totean sen olevan lähes suorinta reittiä 222 kilometriä. Päädymme toteuttamaan retken kahden yön reissuna, jotta päivämatkat eivät muodostu liian pitkiksi. Kun kokemusta sähköpyöristä ei juuri ole, vauhdin ja päivärasituksen arvioiminen on vähän vaikeaa. Ensimmäinen yöpyminen olisi hyvä olla Nurmeksen paikkeilla, toinen Vuonislahdessa. Näin kolmanneksi päiväksi jäisi hieman muita lyhempi matka. Tällä tavalla matkaa rytmittäen Juuka ja Lieksa tarjoavat hyvät mahdollisuudet lounastauoille.
Tutkin myös etukäteen matkan varrelle jääviä nähtävyyksiä ja ruokapaikkoja. Mätäsvaaran kaivoskylään ja Alvar Aallon suunnittelemiin taloihin voisi käydä tutustumassa. Upea Paalasmaa jää kuitenkin tällä kertaa poissa reitiltä, vaikka maisemien puolesta se olisikin aivan helmi. Tiedän jo etukäteen, että reitti sisältää mukavia maisemia niin Vuokossa, Vuonislahdessa, Ahvenisella ja Kolin rantatiellä. Pyörällä näkee ja kokee maisemat vielä paremmin ja kokonaisvaltaisemmin kuin autolla. Pielisen kierroksen pyöräreitti löytyy myös Outdoor active -palvelusta.
Kolin ja Vuonislahden välillä kulkeva lauttayhteys tarjoaisi mukavan oikoreitin, jos pyöräily ei enää kolmantena päivänä enää maistuisikaan. Samoin vilkaisen vielä seudun kesäteatterit, mutta näyttää siltä, että esitykset painottuvat loppuviikkoon ja eivätkä istu tähän matkasuunnitelmaan.
Ensimmäinen päivä: Kolilta Bomballe
Maanantaiaamuna olemme valmiina lähtöön Pielisen pyöräilykierrokselle Seikkailuyhtiö Vaaran polkupyörillä ja aloitamme matkan Kolilta kohti Bombaa. Käytämme aluksi varovasti pyörän tehokkaampia avustuksia, jotta akku varmasti riittäisi. Tie on pitkälti hiekkatietä. Larinsaaren kohdalla Pielinen näyttäytyy ensimmäisen kerran ja pidämme ensimmäisen tauon maisemia ihaillen
Matka jatkuu, ohitamme Nunnanlahden kivikylän vanhaa kylätietä pitkin. Juuassa lounaspaikaksi valikoituu Karhisen kukot. Ruoka maistuu hyvin ja pyörän akussa on vielä hyvin virtaa. Poikkeamme ihastelemassa Puu-Juuassa vanhaa puutalokorttelia ja jatkamme pikkuteitä pitkin kohti Vuokkoa. Vuokko on mukavaa maalaismaisemaa. Sen jälkeen on pyöräretken pisin pätkä isomman tien eli kuutostien reunaa pitkin. Nurmeksessa ajamme Puu-Nurmeksen kautta satamasta mukavaa rantatietä pitkin kohti Bombaa. Akussa on edelleen virtaa jäljellä, joten laitamme fatbiken avustuksen isommalle ja kurvaamme vauhdikkaasti pitkän päivän päätteeksi Bomban karjalaistalon kautta kylpylään. Sauna ja altaissa lilluminen tuntuvat hyvältä tällaisen päivän päätteeksi. Illallisen jälkeen olo on todella väsynyt. Matkamittari näyttää 94 kilometriä ja aikaa meni lähes kuusi tuntia – ja tauot siihen päälle. Saamme pyörät näppärästi lataukseen sisälle hotellisiiven aulaan.
Toinen päivä: Bombalta Vuonislahteen
Bombalta päivä käynnistyy mukavaa rantatietä Hyvärilään ja siitä edelleen kohti Mätäsvaaraa. Mätäsvaarassa baari ei ole auki, mutta tutustumme entiseen kaivosyhdyskuntaan. Mätäsvaarasta matka jatkuu kohti Lieksaa. Maantie ja rautatie menevät ristiin useassa kohtaa. Lounaspaikkana Lieksassa on viehättävä Hurtan holvi. Kurvaamme pikakäynnille Pielisen museoon vinguttamaan museokorttia. Pielisen museolla pääsemme tutustumaan alueen savottahistoriaan. Museon näyttelyt kertovat Lieksan ja Pielisjärven historiasta. Suuri ulkomuseo tarjosi paljon nähtävää, esimerkiksi vanhoja rakennuksia ja pihapiirejä eri vuosisadoilta. Museokierroksen jälkeen edessä on vielä reipas matka kohti Vuonislahtea. Tällä pätkällä onkin tarjolla uutta asfalttia, pyörän selässä on mukava nauttia maakunnan edunajamisen tuloksista. Eduskunnan joululahjarahoista tämäkin hanke sai aikanaan rahoituksen.
Vuonislahdessa pysähdymme kyläkauppaan, Wanhan koulun puodille. Tilaamme illaksi pizzat ja käymme kirjautumassa välissä Kestikievari Herranniemeen. Illalla syömme pizzat terassilla. Useampi pyöräilijä tulee tai lähtee täältä kyläkaupan kautta. Kerta kaikkiaan viehättävä miljöö ja kylä! Pistäydymme matkan varrella vielä kesäteatterinäyttämöllä katsomassa lavasteita. Tänä vuonna Vuonislahdessa esitetään Simpauttajaa. Heikki Turusen kirjan julkaisusta tulee tänä vuonna 50 vuotta. Siellä ne Impan puuveistokset olivat rekvisiittana. Pielisen ympärillä on muuten lukuisa joukko muitakin kesäteattereita. Tänään ei kuitenkaan ole esityspäivä. Illalla laitamme pyörät lataukseen. Uni tulee nopeasti. Päivämatka oli lopulta yhteensä noin 85 kilometriä, reilut neljä ja puoli tuntia ilman taukoja. Valtaosa matkasta oli helposti poljettavaa asfalttitietä.
Kolmas päivä: Vuonislahdesta Kolille
Kestikievari Herranniemen aamupala on erinomainen. Isäntä ja emäntä hääräävät keittiössä ja täytyy antaa erityiskiitokset tyttären tekemälle ruisleivälle ja vilttiyrttien käytölle: tämä on sitä todellista lähiruokaa! Ruisleivän voimalla matka jatkuu juuri lanattua hiekkatietä kohti Vornaa. Nyt leveät läskipyörät ovat isoksi avuksi. Vornan museotie kannattaa ehdottomasti sisällyttää matkan varrelle, tie mutkittelee mukavasti harjun päällä ja lopulta yhdistyy asfalttitiehen kohti Ahvenista. Ahvenista lähestyttäessä Pielinen tulee taas mukavasti näkyviin, uintipaikkojakin olisi useammassakin kohdassa. Ahvenisen hiekkarannat ovat vertaansa vailla. Kevyt pilviharso kuitenkin auringon edessä tuo helpotusta, ettei matka käy liian tukalaksi. Ahvenisella tauon paikka on Punasessa tuvassa. Tankkaamme itsemme maistuvilla vatruskoilla ja pullakahvilla. Kiva miljöö ja tätä paikkaa on mukava suositella muillekin. Sillan kupeessa oleva Ahvenisen kioski on myös kesäisin mukava taukopaikka ihastella Pielisen maisemaa tai vaikka pulahtaa uimassa.
Kolin rantatie yllättää mäkineen. Nyt on sähköavustuksesta hyötyä. Isommatkin mäet menevät mukavasti näillä vehkeillä. Loppumatkan Pirunkirkon lohkareluola ja Kolin satamaravintola ovat jo ennestään tuttuja, joten ohitamme ne tällä kertaa. Vihdoin olemme Kolilla. Kunto riitti, vaikka jaloissa ja takamuksessa tuntuukin. Sähköpyörät toimivat mainiosti. Matkaa viimeisenä päivänä kertyi noin 60 kilometriä, aikaa meni vajaat kolme ja puoli tuntia ilman taukoja.
Oli hyvä ajatus kiertää Pielinen myötäpäivään, sillä ensimmäisen päivän matka oli pisin ja viimeisen lyhyin. Ja maisemat olivat parhaat matkan lopuksi viimeisenä päivänä. Viimeisen päivän reitille mahtuivat upeat maisemareitit: Vornan museotie, Ahveninen ja Kolin rantatie.
Koko reitin kohokohdat
Aitoa maalaismaisemaa: hiekkateitä, mutkia sekä ihastuttavaa vaaramaisemaa, pikkuisia kyliä, maatiloja ja metsää. Pielinen ja Koli.
Rosoisuus ja tietty rouheus: osin parhaat päivänsä nähneet talot, vajat ja miljööt. Samalla monta aikaa yhtä aikaa läsnä, niin tämä kaunis kesäinen päivä kuin entinen loistokin.
Kesän puuhat: katon kunnostajia, heinätyön tekijöitä, puutarhan hoitajia pihoilla. Kuntakeskukset, kylätiet ja rantaraitit.
Arkkitehtuuria: Puu-Juuka, Puu-Nurmes, Mätäsvaaran Alvar Aallon mallitalot, Pielisen museo, Lieksan keskusta. Kulttuuria: Eva Ryynäsen ateljee, Juuan Kivikeskus, lukuisat kesäteatterit.
Luksusta: Bomban kylpylä ja puhdasta lähiruokaa. Viimeisen päälle hyvät sähköpyörät paikallisesta vuokraamosta, Seikkailuyhtiö Vaaralta
Omaleimaisia pistäytymispaikkoja: Hurtan holvi Lieksassa, Vuonislahden kylämiljöö; kylätalo ja Kestikievari Herranniemi sekä Ahvenisen punanen talo.
Lähiruokaa: itse tehtyä ruisleipää, muikkuja ja vatruskoita.
Tärkeintä kuitenkin itsensä haastaminen.
Vielä lopuksi vinkkejä muille pyöräilijöille
Vuonislahden ja Kolin välillä kulkeva risteilyalus mahdollistaa Pielisen kierroksen tekemisen myös pienempänä kokonaisuutena: yhden päivän reissuna eteläosan kierros Kolilta Vuonislahteen ja lautalla takaisin Kolille tai kahden päivän Pielisen pohjoispään reissuna: Kolilta Nurmekseen ja seuraavana päivänä Vuonislahteen ja lautalla takaisin Kolille. Vuonislahteen pääsee myös junalla, jos matkan haluaa tehdä julkisilla ja omalla pyörällä.
Suosittelen lämpimästi reissua niille, jotka haluavat uudella tavalla haastaa itsensä, yksin ja yhdessä. Olipa hyvä reissu ja hieno kokemus.
Teksti ja kuvat: Jarno Turunen
Kirjoittaja on istumatyöläinen, joka mieluiten viettää vapaa-aikaa uusilla poluilla ja reiteillä.
